Olen ollut hiljaa jonkin aikaa kotisivujeni suhteen, enkä oikein tiedä pitäisikö siitä olla huolissaan. Ehkä pitäisi, saamattomuuteen jää niin kovin helposti kiinni. Minulla ei ole nyt nettiyhteyttä, joten en voi tarkistaa mitä olen jo kertonut - hmm, no kaikesta. Sivariudesta ja elämänkulusta yleensä. Lupaamani teksti sivarikeskuksesta yms. jäi kirjoittamatta, ehkäpä menetin luovuuteni hetkeksi. Jos niin todella kävi, nyt olen saanut sen takaisin. Palaan kohta elämänkulkuun, kerronpa ensin jotain luovuudesta.Minä useimmiten odotan oikeaa hetkeä, mikä on tietysti hankalaa työn tekemisen kannalta, asiakas ei odota rahojen kanssa kovin pitkää. Olen kuitenkin jossain määrin korkeaan laatuun pyrkivä persoona, en nyt sanoisi täydellisyyteen - sehän karsisi kokonaan pois kasvun mahdollisuuden. Korkeaan laatuun siis. Siksi minun on odotettava, ja toisinaan opin kaikenlaista omasta luovuudestani; esimerkiksi kuinka hieman hoputtaa sitä. On näitä yleisiä juttuja, stressittömyyteen pyrkiminen, kofeiini, myöhään valvominen… useasti kuulee puhuttavan ns. kuvakylvyistä. Sitä katselee muiden artistien tekemiä töitä saadakseen inspiraatiota, saa tunteen että pitäisi “lyödä muut laudalta” sanoisin. (Shakkilaudalta? Siitäköhän tuossa vertauskuvassa puhutaan?)Pidän elokuvista, kovasti. En vain siksi että ne ovat kuin sadunkerrontaa helpossa muodossa, jos nyt vertaa vaikkapa kirjoihin. Nautin eniten siitä elokuvan jälkeisestä tunteesta kun on katsonut jotain visuaalisesti komeaa; kuin olisi ihastellut monta tuntia jotain Picasson tai jonkin muun suuren ja älykkään taiteilijan luomusta useita tunteja. Älykäs tarinankerronta, juonesta kumpuava “ihmeellinen elämä”… kaikki elokuvataiteessa yhdistyvät musiikilliset, visuaaliset ja verbaaliset hienoudet aiheuttavat minussa sen kihelmöivän tunteen - luovuuden. Inspiraation. Se on energiaa. Katsoin äsken Adaptation:in, mukava ja miellyttävä elokuva ajoittaisesta rönsyilystään huolimatta. Pidin siitä; ja taas minulla on tämä tunne. Tämä ei ole “ensimmäinen kerta pitkään aikaan” mutta pitkä hiljaiselo kotisivuillani on ollut myös jonkinasteista hiljaiseloa luovuudessani. Olen kuitenkin puuhaillut kaikenlaista, mm. uusia kotisivuja itselleni. Tulette noin kuukauden sisällä näkemään jotain uutta, jotain mihin olen keskittynyt ja vienyt sitä eteenpäin tunteella. Olen hieman harjoitellut keskittymistä tähän keskittymällä ensin valokuvaukseen. En ole kovin hyvä valokuvaaja, minulla on varaa sanoa näin kun kuitenkin tiedän olevani taitava viestinnän monilla muilla aihealueilla. (Anteeksi pieni itsekehuskelu, en voinut välttää). Kasaan itselleni pienimuotoista kuvapankkia(edellisen Hyvin pienimuotoisen tilalle). Samalla tulen ottaneeksi talteen muistoja, tai miten sen nyt sanoisi: yllykkeitä muistamiseen. Valokuvat - eivät ne mitään todellisia muistoja ole. Sinä joku tuntematon et voi muistaa niistä yhtään mitään samalla tavoin kuin minä voin, mutta voit muistaa niiden Avulla jotain omaa, jotain muistella itse jotain elämästäsi. Ne ovat siis yllykkeitä. Pitäisiköhän minun nimetä uusi kuvagalleriani yllykegalleriaksi? Aivan sama, nimi on merkityksetön. Pidän pinseri.com:in ideasta ottaa kuvia kännykkäkameralla ja tehdä niistä arkistoa aihealueittain. Haluan samanlaisen, ja haluan tehdä sen kunnolla. Siihen menee aikaa, mutta se ei haittaa.Aikaa minulla on, olen nyt siviilipalvelumies, sivari. Olen muuttanut omaan asuntoon Mankolaan (4km Jyväskylän keskustasta) eikä tääll ole mahdollisuutta internetyhteyteen. Voisin muotoilla sen näin: olen nyt kahdella tapaa vapaa, siis että minulla on ympäristö jossa voin rentoutua. Teen töitä Jyväskylän ammattiopistossa, mutta koska nyt on kesä, ei siellä oikein meinaa riittää tekemistä. Tämä siis tuntuu melkein kuin lomalta. Edellä mainitut muutokset ovat osasyitä lyhyeen hiljaiselojaksoon luovuuden osalta, minun piti opetella asumaan yksin. En halua korostaa tätä, mutta eiköhän jokaisella suomalaisella ihmisellä ole pieni ripaus uusavuttomuutta. Jokainen kotoaan muuttanut taitaa tietää mitä tarkoitan. Tämän asian mainitseminen on oikeastaan aika huvittavaa. No, en välitä, en valita, pidän elostani nykyisellään. Elokuun puolessavälissä muutan 20 metrin päähän työpaikastani, JAO:n “Harjun asuntolaan”. Saan jonkinlaisen yksiön sieltä, en ole vielä nähnyt / tiedä tarkemmin. Ilmeisesti siellä on myös internet, joten pääsen jälleen vaikuttamaan hieman elävämmin IRCissä ja keskustelupalstoilla, kuin mitä nyt olen työkoneeltani voinut. Harju on aivan keskustan kupeessa, eikä niinkään luonnossa kuin tämä nykyinen asuntoni. Tämä on oikeastaan aika korvessa, metrin päässä ikkunastani kasvaa korkea ja paksu koivu. Hah.Harju on kuitenkin miellyttävää puistoaluetta, korkeita mäntyjä ja havunneulasten peittämiä polkuja: ehkäpä voin kiivetä iltaisin harjun portaiden yläpäähän katselemaan yöksi hiljentyvää Jyväskylää, tai mennä päivällä lukemaan viitaniemen nurmikentille. Syyskuussa harju on varmasti komea paikka, pitää kanniskella kameraa mukana. Tunnen sen tulevan. Pisteen nimittäin. Nyt..
