Ihminen.org

Tänään oli minun viimeinen koulupäiväni - toistaiseksi. Pyrin Jyväskylän Ammattikorkeakouluun, Viestinnän koulutusohjelmaan. Tulokset tipahtavat postiluukusta viikolla 22. Viimeinen koulupäiväni osui juuri tälle päivälle valtion taholta tulevan pakotteen vuoksi: minä olen sivari. Sivarien koulutusjaksoni (28 päivää) alkaa maanantaina 24.5. Muussa tapauksessa juhlisin valmistujaisiani 28.5. kuten muutkin.Valmistujaiset… amiksille pitäis kyllä olla joku lakkiperinne kans. Vaikka valkoinen lippis, eikö se olisi jo jotain? Onhan se merimiestyylinen koppalakki pramee ja kova show ne kirjoitukset. Me amikset puolestaan, emme tee mitään jännittävää. Lopputyöni koostui portfoliosta ja pienoistutkielmasta, joista portfolio oli toki suuritöinen, mutta tämä pienoistutkielma… Huomanette sanan alkuosan PIENOIS: meidän amisten ei anneta tehdä mitään vaativaa, mikä on kyllä ikävää. En mene puhumaan sähköpuolen poikien puolesta, mutta kyllä täällä AV-viestinnän puolella hei osattais. Vink vink.Lopuksi harmillinen uutinen tutuille ja sukulaisille: en aio viettää valmistumistani, joudunhan samaan laitokseen vielä vuodeksi sivariuden velvoittamana. (Taisin jo kirjoittaakkin kuinka sain paikan omasta koulustani). Todellinen syy on kuitenkin viitsimättömyys - en todella tunne valmistuvani, tämä oli vain muiden asettama etappi. Olen vielä matkalla. Kuten eräs koulumme opettajistakin totesi vieraskirjassani; “Polku on alussa”.Virallinen syy puolestaan on sivarikoulutus, joka menee päällekkäin kaiken muun kanssa. Tässä välissä pitäisi muuttaakkin. (Sain asunnon mankolasta). Minua ei siis myöskään nähdä perjantain päättäjäisissä. (Kenen idea ylipäätänsä oli pitää ne kemut yliopiston tiloissa?)Tahdon toivottaa kaikille kanssaopiskelijoille onnellista jatkoelämää armeijassa, töissä, kouluissa tai mitä ikinä päätättekään tehdä. Muistakaa toisianne; Rosita, Tiina, Samuel, Raisa, Marja-Leena ja muut. Meikäläisen löytää sit kesästä eteenpäin koulun varastosta.