Ihminen.org – Mikael Korpela

Tämän tästä Facebookissa törmää fraasiin “liity faniksemme ja voita…”, vaikka Facebookin Promotions Guidelines -sivulla ohjeistetaan erittäin selkeästi ettei kilpailuun osallistuminen saa vaatia:

• Fanisivulle liittymistä
• Artikkelin, kuvan yms. kommentointia
• Kuvan lisäämistä sivulle
• Kavereiden kutsumista
• Tai mitään muutakaan toimintoa erillisten tabeihin rakennettujen ohjelmien ulkopuolella

Audilla on menossa säännöt täyttävä kampanja, jossa voi voittaa auton. Graafinen suunnittelija ja copy eivät selkeästi ole olleet aivan sääntöjen tasalla, vaan näkymä antaa ymmärtää autoarvonnan olevan riippuvainen faniksi liittymisestä. Osallistu -nappi toki toimii ilman liittymistäkin, kuten pitääkin. Kilpailun säännöt sivulla sanotaankin, ettei pelkkä jäsenyys vielä riitä osallistumiseen. Toisaalta ei mainita, ettei jäsenyyttä vaaditakaan. Hieman harmaalla alueella siis mennään, mutta melko hyvin toteutetusta kampanjasta muutoin kyse. Audinkin kampanja kuitenkin vaatii rekisteröitymään Facebookiin ja kirjautumattomalle katselijalle näytetäänkin hieman rikkinäistä kilpailusivua. Sivua ei siis ole edes testattu kirjautumattomana.

FB-sivun faniksi liittymistä vaativa kilpailut eivät toki ole se suurin epäkohta maailmassa tai markkinoinnissa, mutta yritys saa sillä helposti ärsyyntymään osan asiakkaista. Sitähän emme halua.

22.3.2010 – Muokkasin tekstistä hieman harhaanjohtavia lauseita pois.

Facebookin fanisivut ovat mm. yrityksille hieno tapa olla läsnä sosiaalisessa mediassa ja mahdollisimman lähellä asiakkaita. Sisällön vapaus Facebookissa on toki valtava, mutta pienellä logokuvalla vasemmassa ylänurkassa ei vielä varsinaisesti rakenneta visuaalista identiteettiä fanisivulle.

Fanisivulle, toisin kuin ryhmiin (lue näiden eroista lisää), on mahdollista lisätä omia välilehtiä mm. valokuville, videoille ja asennettaville ohjelmille. Välilehtiin on mahdollista lisätä myös täysin omaa, itse muokattua sisältöä. Oman välilehden voi halutessaan asettaa käyttäjille ensimmäisenä näkyväksi välilehdeksi perinteisen seinän sijasta.

Näin teet oman välilehden

Tarvitset aivan aluksi Static FBML-nimisen ohjelman. Asenna ohjelma fanisivullesi (Add to my Page).

Nyt ohjelma näkyy listattuna, kun muokaat sivuasi (fanisivulta “Edit Page”).

Muokataksesi omaa välilehteäsi, valitse “Edit”. Esiintulevassa näkymässä voit valita välilehdelle nimen ja FBML-kohtaan tulee välilehden sisältö.

Sisällöksi voit kirjoittaa HTML:ää, CSS:ää, javascriptiä ja Facebookin omaa FBML-koodia. Alkuunpääsemiseksi voit kokeilla seuraavaa:

Tämä lisää välilehden alkuun otsikon, lyhyen tekstikappaleen ja kommentointimahdollisuuden. Lopputulos näyttää tältä (klikkaa kuvaa suuremmaksi):

Oletusvälilehti

Voit muuttaa ensimmäisenä näkyvää välilehteä muokkaamalla sivun asetuksia kohdasta “Wall settings”. Kohdassa “Default landing tab for everyone else” voit valita pudotusvalikosta juuri luodun oman välilehden.

Esimerkkejä välilehdistä

• Porkkanamafia – Tein tälle tosin ihan oman ohjelmansa, mutta periaate on sama.
• Zento Oy
• Gemilo Ltd
• Pepsi
• Pepsin “become a fan”-välilehti
• Läkerol – Hyvän Maun Ystävät
• YLE TV 2

Tilastointi

Muista myös lisätä esim. Google Analytics seurantakoodi välilehdellesi, jotta saisit tietää käyttäjämääristä. Koodille on myös oma FBML-taginsa.

11.3.2010 – Lisäsin muutaman esimerkin lisää.

Uusi portfolioni kiiltää!

Mene sinne.

Suomessa raha-arvan ostaminen ei jotenkin kummasti houkuttele. Nehän maksaa niin kovin.

Liettuassa sama arpa ei näin suomalaisittain maksakaan enää paljonkaan, jolloin minunlainenkin uhkapelinyhverö voi ostaa pienen palan jänskätystä! Vaikka monta arpaa kerralla! Iih!

Näin taas huijaantuu seikkailijaparka käyttämään enemmän rahaa kuluttamalla enemmän, kuin muuten tekisi.

Minulle aina välilla naureskellaan kun vertailen jossain Ukrainassa hintoja keskenään (se on maa jossa tupakka-aski maksaa jotain päälle 0,30€). Juu, ei muutamalla hrivnalla suurta käytännön merkitystä olekaan. Se ikävä rikkaanaolemisen tunne ja sen epäreiluus vain hälvenee mielestä edes hetkeksi, kun käyttäytyy maassa maan tavalla.

Minulla ei Berliinin jalkeen ollut mitaan tarkkoja suunnitelmia. Olisin esimerkiksi voinut liftata Rostockiin ja ottaa 24 tunnin lautan Helsinkiin. Olisin myos voinut seikkailla tieni Kopenhaminaan, viettaa siela hetken ja tulla takaisin Ruotsin ja Tukholman kautta.

No, Berliinin paarautatieasemalla (kun siella satuin olemaan) heitin randomilla lipunmyyjalle; koskas lahtis seuraava juna lahimpaan Puolalaiseen kaupunkiin? Tunnin paasta lahti ja siella sita sitten Szczecinissa oltiin illalla muutaman tunnin (ja kalliin saksalaisen junan jalkeen). Jumissa sikali ettei jarkevia yhteyksia mihinkaan suuntaan tuntunut liikkuvan, mutta se johtui vain siita ettei lipunmyyjat siella (Puolan seitsemanneksi suurin kaupunki kuitenkin hei, joku roti) puhuneet englantia ja halusivat vain paasta hipista nopeasti eroon. Seuraavanakaan ei lippua Liettuaan loytynyt, eika oikein mitaan muutakaan jarkevaa kansainvalisten tiskien myyjilta. Oijjoijoi oi! Litwa! Oli jarkevin vastaus josta jotain ymmarsin, kun tiedustelin etta miten paasisin Liettuaan.

Otin taas random-asenteen kayttoon ja katselin tovin mahdollisuuksia aikataulunaytolta. Varsovaan lahtisi kivaan aikaan joku juna. Sinne!

Olen nyt oppinut muutamia juttuja Puolan junista niissa yhteensa jotain 15 tuntia istuttuani. Ensinnakaan lammitys ei ihan aina toimi kaikissa junissa. Sitten on talvella aika kylma istua kuusi tuntia paikoillaan. Onneksi ravintolavaunusta saa halpaa kuumaa soppaa. Toisekseen ilmeisesti lahes kaikki junat pysahtyvat valtaosalla asemia, eivatka ne nyt muutenkaan kovin nopeasti eteenpain puksuta. Voin vain kuvitella miten hauskaa on istua kesalla halki Puolan kulkevassa junassa 10 tuntia ilman ilmastointia.

Sama homma oli Romaniassa viime kesana: liftaamalla paasee kolme kertaa nopeammin ja autot ovat ilmastoituja. Rahaahan siina nyt ei taas paljoakaan saasta, eika junalla liikkuminen kallista ole Puolassakaan. Saksassa sita kannattaa valtella. Niin ja Suomessa tietty.

Sitten junat ovat siita hauskaa mallia, etta ne ovat tayna koppeja, joissa on n. 8 istumapaikkaa toisiaan vastakkain. Varsinkin Varsovan asemalla on sitten aika ryysis, kun ihmiset haluavat ensimmaisena reissuporukalleen omat kopit ja muutenkin parhaille paikoille. Jos valttamatta haluat ikkunan viereen, niin ole todella valmiina ja vahan royhkeakin (niin ne on ne mammat muksujensakin kanssa). Se hyva puoli naissa koppijunissa on, etta penkit ovat tarpeeksi pitkia nukkumiseen, jos vain on tarpeeksi tyhjaa.

Varsovasta ei voine paljoa sanoa tassa. Ehka etta hauskaahan siella aina on. Rumahko jattikaupunki pilvenpiirtajineen, mutta ihmiset! Hienoja ihmisia! Time Cafe on sita paitsi ihan paras baari.

Nyt olen Liettuassa, Vilnassa hetken. Seuraavaksi liikahdan kohti Suomea, ilmeisesti nyt sitten ennen torstaita jopa.

Viikko on mennyt Berliini-teemalla, eli taas on reissujalka vienyt eteenpäin. Lentämällä paljonkin. En ole vielä ollut henkisesti valmis -20 pakkasasteen pimeydessä liftaamiseen pohjoisen Puolan kapeilla teillä.

Näin taas ystäviä Vilnassa ja isoon Beehen ajauduin vajaa viikko sitten. Vaudevaude tätä kaupunkia, kuten niin monet tuntuvatkin tietävän. Ihan kaikkihan täällä on käyneet? Baareja, pikkuisia design-putiikkeja, klubeja, kahviloita yms. riittää jokaiseen tyyliin ja kadunnurkkaan. Döner-kebuloita nyt ei ihan joka tyyliin, mutta joka nurkkaan kylläkin.

Olen jotenkin taas muistanut henkilökohtaisen matkustamisen tyylini. Ei tarkkoja suunnitelmia eikä suinpäin nähtävyyksien perässä juoksemista. Kas tuolla on pala muuria ja tulla tuo tikku ja se pallo siinä. Ihan kiva siis nähdä nuo ohimennen, mutta ei itseistarkoitus. Vaan it’s all ’bout people. CouchSurfingin käyttäminen auttaa toki paljon. Toisaalta saksalainen kulttuuri ei koskaan ole ollut minulle mikään mysteeri, verrattaen vaikkapa ukrainalaiseen tai japanilaiseen mielenlaatuun tutustumiseen. Siihen pääsee siis helposti sisään, joskaan kaikki ei ole aivan niin ihmeellistä kuin itselleen vieraammissa ympyröissä.

Shoppaillut olen jotenkin ylipaljon. Uusia kenkiä ostaessa (edelliset levahtaa kohta kadulle) ostoskeskuksessa soi Madonnan Material girl. Yeeaah. Toisaalta kirpputorien koluaminen on aivan upea elämys verrattuna Tampereen tunkkaisiin ja ylihintaisiin loukkoihin, joissa pöydät pursuavat vain kulahtanutta H&M:ää.

Nojoo, koska tämä on Berliini, täytynee tehdä oikein saksalaiseen järjestäytyneeseen mielenlaatuun sopivasti lista! Nähtävyyksiä! Mutta hieman eilaisia. Nämä nyt tosin tunnutaan lueteltavan lähes jokaisessa UG-listauksessa.

Kannattaa suunnata vaikkapa Mauerparkiin (wall park), joskin kesäaikaan kokemus on varmasti kiireettömämpi. Nyt oli päästävä äkkiä heti pois varpaiden jäädyttyä. Myyjiäkin on varmaan pakkasilla vähemmän. Sama koskee turkkilaisten pyörittämää myyntikojualuetta eteläisessä Kreuzbergissä.

Kahviloista huipuin on ollut Cafe Morgenrot, jonka vegaanibrunssi maistui vasemmistolaiselta ja punkilta. Käykää niin näette mitä tarkoitan.

Hylätty huvipuisto on toki niin hieno ja jännittävä kuin miltä se kuulostaakin. Aluetta ympäröi aita ja kuulemma vartijakin kiertelee, joten vaatii jo vähän rohkeutta lähteä päiväsaikaan alueelle tutkailemaan. Me tyydyimme kiertämään ympäröivää aitausta, jonka raosta näimme kuinka alueella asustaa asuntovaunussa sen juuri vankilasta vapaaksipäässyt omistaja. Puiston tarinaan kannattaa tutustua vaikkapa tuosta linkistä tarkemmin. Minua kiehtoo, mitä vastaavia hylättyjä juttuja (puistojakin aivan varmasti!) entisen Neuvostoliiton alueelta löytyisi. Pitää joskus tehdä raunioreissu itään.

Tämä on niitä kaupunkeja, joihin ei viikkokaan riitä. Kannattaakin siis keskittyä pienempiin alueisiin, kuin että ottaisi koko kaupunkia haltuun. Pääsääntöisesti lienee selvää, ettei länteen kannata suunnata, vaan koluta ensin näitä itäisempiä kortteleita. Toki, jos lasisten talojen arkitehtuuri kiinnostaa niin siitä vain! Mitään jännää sieltä ei kuitenkaan löytyne.

Huomenna menen johonkin. En tiedä vielä tarkoittaako se Puolaa, Tanskaa vai mitä. Ehkä Rostockista lautalla Suomeen? Huomenna sen näkee!

Vuodet niin kulkee, ne paljon pois sulkee… Löysin äsken vanhan lipun Nalle Puh -kirjan välistä, jota luin junamatkalla Turkuun kesäkuussa 2005. Lipussa lukee “Siviilipalv.mies kortti esit.” ja se oli viimeinen palveluspäiväni. Ostin matkakeskukselle kävellessäni Jyväskylän torinkulman kukkakaupasta keltaisia kehäkukkia kimpun. Viikko oli kukkakaupan viimeinen.

Turussa oli yli +20 °C lämmintä, mutta Aurajokea pitkin nouseva kova tuuli viilensi paljaat käsivarret ja tanssitti picnic-liinan nurkkia Turun tuomiokirkon puistossa.

Tänään on -20 °C pakkasta, mutta olen varsin onnellisella tuulella.

Näin Köpiksen ilmastokokuksen alla on hyvä listata muutama turha asia. En paasaa nyt yhtään enempää, kunhan laitan linkit kiertoon.

• Yksittäispakatut banaanit – eikös banaani ole jo ihan luonnostaan “yksittäispakattu”?
• Silitysvesi
• Kaupasta ostetut (pakastamista vaativat) jääpalat
• Nykyinen pullonpalautusjärjestelmä
• Pullovesi useimmissa maissa

Tyhmä ei aina ole pelkästään se joka maksaa, vaan myös se joka pyytää. Joku vastuu yhteiskunnallakin jäteasioissa. Tuleekos vielä jotain muuta mieleen?

Sitten vielä kuvia muoviin kuolleista albatrosseista. Sinänsä ihan kauniita.

Olen nyt yli kymmenen vuotta kirjoittanut verkkopäiväkirjaa julkisesti, sillä aloitin joskus vuosien 1996-1998 tienoilla. Ovat ne vanhatkin tekstit tallessa, mutten niitä missään nimessä aio nyt julkaista. Myöhemmin muutin päiväkirjan nimeksi “blogin” ja siitä asti tekstini ovatkin vielä julkisesti luettavissa.

Tasan neljä vuotta sitten aloitin kauniiden lauseiden keräämisen Lainattuja lauseita -sivulle. Se on tasaisesti säilynyt yhtenä suosituimmista sivuistani.

Internet on muuttunut siinä välissä paljon. Ensin tulivat IRC-galleria (2000) ja blogit (2002-2003). Sitten myöhemmin kaikki haksahtivat kerrasta facebookiin (2007) ja se marmatus yksityisasioiden levittelystä internetissä muutti säveltään. Nyt kaikki näkyivät omalla nimellään, eivätkä hassun hauskoilla nimimerkeillä.

Nyt olen taas ollut tovin hiljaa. Seikkailin ympäriinsä ja olen muuttanut elämääni taas piirun verran enemmän sellaiseksi, kuin tuntuu paremmalta. Sellainen ei ole koskaan ollut varsinkaan minulle erityisen hellppoa, vaan vaatii kaikenlaisten raja-aitojen kaatamista. Olen joskus kuin Itä-Saksa, joka sensuroi itseään ja jossa erilaiset maailmankuvat nykyään kukkivat vapaana. Itä-Saksa ei koskaan radikalisoitunut vaan kaatoi lopulta muurinsa ja muuttui ihan yhteiskuntakelpoiseksi tapaukseksi. Siitäkin on nyt tasan 20 vuotta. Menen luultavasti tammikuussa ensimmäistä kertaa ikinä käymään Berliinissä. Se on ihana, sanovat.

Tätä uutta versiota pohdin ja rakentelin yli vuoden; sen ensimmäiset vedokset ovat lokakuulta 2008. Välissä pystytin wanderlust -nimisen matkablogin, lähinnä seikkailutarinoiden säilömiseen. Nyt muutan sen englanninkieliseksi, koska suurin osa suomenkieltä ymmärtämättömistä ystävistäni liittyvät joka tapauksessa seikkailuihini Suomen ulkopuolella. Lisäksi opiskelen nykyään englanniksi ja tarvitsen harjoitusta kirjoitettuun englantiin. Viikonloppuisin sentäs saan puhua lähinnä Suomea.

Portfolio on vielä poissa linjoilta, mutta duunaan sen nyt seuraavaksi. Siihen tuskin vuotta menee.

Matka sujui tänään (sateenvarjon kanssa) varsin mallikkaasti ilman ihmeempiä odotteluita. Henkilökohtaisesti katettua aamupalaa ei hotellilla saanut tingittyä pois ja se tuntui vähän pöyheältä. Kuitenkin, varsin muikea olo oli hipillä hyvin levänneenä aloitella päivän liftausta vasta puoliltapäivin.

Pärnusta sain sitten yhden hienoimmista liftikyydeistäni ikinä. Kohdalleni kurvasi paikallisliikennebussi. Mitäs hittoa? Kyydissä istui kuskina Gdanskissa Puolassa nykyään asuva ruotsalainen nainen. Bussi oli uusi ja matkalla tehtaalta Tallinnaan paikallisliikenteen ajokiksi. Penkit olivat vielä muoveissa.

Yhteistä kieltä oli vähän vaikeaa löytää oman heikon ruotsini vuoksi, mutta hienosti sitä sitten mentiin kolmea kieltä puhuen. “Tack so mycket, it was dobra travel, dziekuje! Do widzenia! Heijdo!”

Sitten jäin taas jumiin, mutta nyt vain Tallinnaan. Seuraava laiva, jossa on tilaa, lähtee vasta yhdeksältä. No Tallinna on mukava sateellakin! Tere!