Pekka Haavisto vai Sauli Niinistö?

1 22.1.2012

Suomen vaakunaPuolueiden kannatuslukemia tuijottamalla äänestyskäyttäytyminen oli taas melkoista!

Presidentinvaalit ovat kuitenkin selkeästi henkilövaalit, eikä niissä äännestyskäyttäytymistä siksi voi suoraan verrata eduskuntavaaleihin – ne kun taasen ovat puhtaat puoluevaalit. Rakennan näiden vaalien välille kuitenkin pienoisen aasinsillan ja poliittisen kehityskaaren, koska nämähän ovat kaikki arvovaaleja. Ehdokkaat ja puolueet edustavat tiettyjä arvoja ja maailmankuvia, joita sitten kannatetaan tai vastustetaan.

Eduskuntavaalien 2011 jälkeen vihreät syvässä häviöitsesäälissä rypiessään menivät julistamaan, kuinka heille tärkeät arvot nyt kokivat rökäletappion. Sulkeutunut, takapajuinen poliittiikka oli ottanut voiton. Näin siitäkin huolimatta, että edelleenkin kansan enemmistö äänesti myös sellaisia puolueita kuin Kokoomus, SDP ja Vasemmisto. Yli 80% äänesti muita kuin Perussuomalaisia.

Näitä muita puolueita äänestänyt enemmistö jatkoi suruvirttä blogeissa ja sosiaalisessa mediassa nostamalla esiin kokemattomien Perussuomalaisten edustajien sammakoita ja voivottelemalla että hyi kun kauheaa tommonen. Kattokaan nyt tätäkin ehdokasta! Kun oikein meni yli niin vertauskuvat menivät jossain Natsi-Saksan suunnassa. Myönnän, syyllistyin tähän kauhisteluun itsekin. Välillä syystäkin, mutta usein syyttä.

Alkoi myös näkyä merkkejä siitä kuinka syvät kansan perussuomalaiset rivit olivat ottaneet ulkomaalaiset, ulkomaalaisperäiset tai ihan vain muut kuin suomenkieliset sylkykupikseen. Nyt sai vihdoin sanoa! Ruotsinkielisille huudeltiin ja somaleja tönittiin.

Ilmapiiri oli selkeästi muuttumassa synkempään suuntaan. Näin kansainvälisen, avoimen ja modernin puolueen kannattajana tietysti hävetti.

Oikeastaan koko asetelman pystyi summaamaan siihen, että vihreät huusivat perussuomalaisille ja perussuomalaiset vihreille, eikä kukaan ottanut koko hommasta mitään tolkkua. Keskustelua ei ollut.

Kunnes tuli ihan perus Pekka ja otti hommasta kopin.

Kun Haaviston vaalikampanja pyörähti käyntiin, hän suuntasi ensimmäisenä Viitasaarelle, moikkaamaan kaveriaan Hakkaraista (ps). Sitten seurasi koko kiertue ympäri Suomen ja lukuisat TV-esiintymiset, joissa Haavisto antaa kiitosta Perussuomalaisille ja Perussuomalaiset Haavistolle. Koko kampanjan ajan vire oli selkeä; tämä mies kuuntelee ja tämän miehen kanssa voi keskustella.

Jos omassa agendassa on mitään tolkkua, pitää se tietysti myös pystyä perustelemaan. Jos Perussuomalaisten arvoja vastustaa, pitää voida keskustelemalla osoittaa mikä niissä on vikana ja mikä on vaihtoehto.

Näin on Haavisto tehnyt. Haavisto on kuunnellut mikä Perussuomalaisten mielessä Suomessa mättää ja puolestaan kertonut, mikä Perussuomalaisten käytöksessä mättää. Selittänyt, millainen suvaitsemattomuus ei vetele ja miksi.

Monilta on varmaankin mennyt ohi Homma foorumin seminaari joulukuulta “Samaa maata, eri mieltä”, jossa keskusteltiin maahanmuuttokeskustelun sävystä Suomessa. Keskustelu videolla on laadukasta sekä erityisen rauhallista.

Näen tämän nyt niin, että myös Perussuomalaisten suunnasta on tultu Vihreitä vastaan. Ikäänkuin molemmissa leireissä oltaisiin opittu kuuntelemaan, arvostamaan keskustelun toista osapuolta – sekä mikä tärkeintä – viimein myös argumentoimaan ja käyttäytymään sillä tavalla kun politiikkaan kuuluukin. Tajuttu, että ei tarvitsekaan huutaa, että huutamista ei kuuntele muut kuin omat (jos nekään).

Olen nyt yli puolitoista vuotta asunut poissa Suomesta ja viimeksi kävin siellä viime toukokuussa 2011. Luulen, että kun nyt tänä keväänä tulen käymään, saavun hieman erilaisen maan kamaralle. Maahan, jossa ei enää riidellä, vaan jossa taas viimein osataan käyttäytyä. Maahan jossa kaikki ymmärtävät paremmin toisiaan ja jossa toivottavasti myös eri kieliset, –väriset ja –kokoiset ihmiset saavat elää rauhassa.

Kun yksi henkilö kykenee kääntämään poliittisen kulttuurin näin vahvasti parempaan suuntaan, ansaitsee hän myös tulla valituksi johtamaan maata presidenttinä.

Siksi matkustan parin päivän päästä Kuala Lumpuriin äänestämään Haavistoa, koska Haaviston Suomessa on kaikilla paremmin tilaa hengittää.

» Pekka Haavisto
» Sauli Niinistö






Poimisin sulle appelsiinin puusta

1 18.2.2011

Olen haaveillut talven alusta lähtien Espanjasta. Lähinnä, koska välini neiti talven kanssa ovat viimevuosina kariutuneet melko huonoiksi enkä välittänyt siitä ikävästä loskasta joka aina kertyy teille muutamien viikkojen välein. Niin sekä se ainainen pimeys joka imee kaiken energian.

Mä kyllä ennen ihan tykkäsin talvesta. Ja on meillä kahdestaan ihan kivojakin päiviä talven kanssa. Pulkkailu on jees. Sekä viikonloppureissut Trakaihin sekä muihin Liettuan pikkukyliin.

Lupasin ystävilleni pysyä ainakin yhden kuukauden paikallani, yhdessä kaupungissa. Pysyin kuusi viikkoa ja se oli hienoa! Tutustun edelleenkin jatkuvasti uusiin ihmisiin Liettuassa, vaikka olenkin aika vankasti siitä paikasta yhden kodin itselleni tehnyt. Koko kesä, syksy ja alkutalvi on ollut touhua täynä ja olen sinkoillut ympäri Euroopan seikkaillen maissa kuten Suomi, Itävalta, Englanti, Liettua, Puola (uusi vuosi Krakovassa!) tai missä milloinkin ja milloin mistäkin syystä.

Viikko sitten singahdin sitten Espanjaan, Granadaan. Nyt mulla on Etelä-Espanjassa vuoren juurella vakkarikahvila ja vakkari hedelmäkauppias jolta ostan ihania mangoja, chirimoyaa, luumuja, avokadoja, päärynöitä sun muita. Sekä talo kukkulan laella.

(lisää…)






Kakan saa merkitä Suomen lipulla

0 3.2.2011

Aamulehti kirjoittaa: Saako kakan merkitä Suomen lipulla?

Melkoinen dilemma! Olisihan sitä nyt kaikenlaista muutakin, kuten pari korruptioepäilyä kotimaassa ja muutama vallankumous maailmalla. Kakkaliputtajaa vastaan täytyy nyt kuitenkin monen lehden voimin lähteä, sillä sehän saattaa olla laitonta moinen touhu. Edes roskaamista?

Niin mites ne kakat puistoissa?
(lisää…)






Lumi suli

0 8.1.2011

Keskustassa eilen lumi suli ja puro sano puli puli.

Sit piti nähdä kaksi brazilialaista ja yhden valkovenäläisen piti tulla kylään. Ei tullu kylään ja brazilialaiset katos johonkin yöhön. Mut istuin pubissa kivan liettualaisen kanssa aamuyöhön pohtimassa et mitäs sitä sit isona tekis.

En ottanu taksia vaan jäin yöks. Aamulla trollikassa hoksasin et mun kengät ei oo oikeasti talvikengät, koska Berliini. Villasukat kuivuu ny patterilla.

Nyt mä vaan juon kahvia ja oon iloinen kaikista kavereistani jotka ei tiedä mitä niistä tulee isona, vaikka ne olis 30. Just siks ne on ihan parhaita.






I am mine (ystäville)

1 22.9.2010

Žvėrynas, Vilnius, Lithunia

Žvėrynas, Vilnius, Lithunia

Mikä lie on oikein, mikä väärin tai mikä hyvästä ja mikä pahasta. Liettuassa asuminen on ollut niin mukavaa puuhaa, että haluan jatkaa vielä. Sillä on omat vaikutuksensa ystävyyssuhteisiin, hyvässä ja pahassa. Mä kyllä tunnen ikävää, paljon. Aiemmin Tampereelle muutto ja nyt sitten Vilna on toisaalta tuonut paljon uusia hyviä ystäviä.

En tiedä kauanko aion Vilnassa asua. Kysyjille olen heittänyt että ehkä ainakin vuoden. Isä totesi jo puhelimessa kysyvään sävyyn “päätit sitten juurtua sinne?”.

En mä mihinkään ole päättänyt juurtua. Oikeastaan päinvastoin.

Monet haaveilevat avoimesti jossain eksoottisemmassa paikassa asumisesta, mutta harva uskaltaa paikkakuntaa edes kotimaassaan vaihtaa. Se ei pelkästään tarkoita sosiaalisen ympäristön muutosta vaan media-alalla myös ammattiin liittyvän verkoston melko massiivista uudelleenmuodostamista.

En Baltian maihin tosin ole ikinä suunnitellut muuta kuin harrasteprojekteja tekeväni. Esimerkiksi Liettuan Vihreä puolue, Euroopan liftausympyrät ja HUB Vilnius vaikuttaa tällä hetkellä varsin vinkeiltä ajanvietteiltä. Mun työt on edelleenkin Helsingissä – jossa en vielä koskaan ole asunut.

Suomen tutussa ja harmaassa aamuruuhkassa on oikeasti aika hankalaa löytää sitä sisäistä Tiibettiä. Kahvin piristämänä rännässä taivaltaminen kohti näyttöpäätteiden valaisemaa jokapäiväistä kahdeksantuntista kiirettä ei ehkä sitten kuitenkaan ole sitä väkevintä elämää, eikä se suurin seikkailu johon kaipaan. Sen seikkailun polut ja kahvilat on jossain ihan muualla.

Palat siis loksahtelevat kohdillen. Nyt on pysyvä asumus Vilnassa ja sain juuri uuden mainion työpaikankin. Teen AD:n hommia etänä Suomeen.

Tästä tulee kyl yks kauneimmista syksyistä ikinä! Paljon parhautta.






Lisää kellumista

0 22.8.2010

Olen viimeaikoina jostain syystä päätynyt jo useamman kerran kelluskelemaan pitkin jokea pienessä paatissa. Yöllisen styroksilaatikkokellunnan jälkeen päädyin muutaman Vilnalaisen CouchSurfing -tyypin kanssa kajakilla (tosin sellainen vähän avoimempi ja leveämpi) laskemaan jokea puoleksi päiväksi Vilnan ulkopuolelta kohti keskustaa.

Joki oli pieni, mutta villi. Järjestäjät kertoivat jopa 80% tyypeistä kellahtavan nurin. Nämä botskit olivat erityisesti kahden ihmisen istuttavana todella kömpelöitä ohjattavia.

Ajattelimme, että pöh moisia amatöörejä, useampaan kertaan meloneena tuskin kastutaan. Jätin tosin varmuudeksi puhelimen kotiin.

Ja hyvä niin.

Viisituntisen kelluskelun aikana paattimme oli vaarassa joutua uppeluksiin useita kertoja. Kaksi vaaratilanteista menikin sitten vähän liian pitkälle. Plomps! Ensin eteen oli kaatunut puu, jonka alittaminen ei käynytkään ihan niin näppärästi kovassa virrassa. Toisella kerralla olimme auttamassa vedenvaraan joutuneita kavereita, kun kellahdin kajakkimme päälle ja taas mentiin pulipuli. Uskomattoman vaikeaa saada sitä vesimäärää ulos sellaisesta kiposta!

Joki ei ollut syvä, joskin virtaus välillä melkoinen. Oli hieman koomista uida siellä vedessä kajakkia kääntämässä, kun sillalta turistit ottaa kuvia ja rannalta kaljotteleva nuoriso vain naureskelee. Nimenomaan koomista, ei ole noin hauskaa hetkeen taas ollut! Tai on mutta taaskin oli.

Sitten lähdin tässä eräs viikonloppu Puolaan suurensuureen Varsovaan liftaamalla, se kun on tuossa ihan nurkilla. Pääsin kyllä Varsovaan uskomattoman helposti, Liettuan toiseksi suurimmasta kaupungista Kaunasista yhdellä rekkakyydillä suoraan Varsovan kehätielle, mutta heti seuraavana aamuna lähdettiinkin ajelemaan takaisin pohjoiseen.

Rekkamatkan aikana sain nimittäin viestin viimekesäiseltä Saksalaiselta reissukaverilta, että hei lähetkös kajakilla jokea laskemaan? Pohjois-Puolaan! Jee! Ei ollutkaan ainakaan viikkoon tullut kelluttua vedessä taas.

Niin meitä siis oli yksi saksalainen, yksi Italialainen (voi mikä nössö mutta niin macho!) ja minä joka olin varautunut lähinnä Varsovan klubi-viikonloppuun. Makuupussi sentäs oli matkassa (toisin kuin Italialaisella, mutta joka sekin ihmeen kaupalla sieltä hengissä selvisi) ja telttapaikka järjestyi. Tällä kerralla kaikki jokeen kastautumiset olivat ihan vapaaehtoisia ja rauhallisluontoisia pulahduksia – koski oli todella tylsä virtauksiensa suhteen, mutta todella kaunis. Aivan liian turistinen tosin. Paljon meluavia Puolalaisseurueita.

Vietimme joella kaksi päivää ja aivan toisen päivän viimetunneilla törmäsimme erään mutkan jälkeen varsin erikoiseen kokemukseen. Hirveä lauma saksalaisia ja puolalaisia turisteja jumissa joessa kanoottiensa kanssa. Vesi oli sen verran alhaalla, että vedessä kasvava havupuulta näyttävä levä muodosti kymmenien metrien pituisen ja koko joen levyisen patjan. Siihen kun hyökkäsi kanootillansa, oli ihan jumissa kuin liftari Espanjassa. Vettäkin riitti yli pari metriä, mutta uida siinä muhjussa ei voinut. (Saksalainen kaveri kokeili! Hullu nainen!) Melkoisen työn takana oli hiljalleen nitkuttaa kajaakkia eteenpäin meloilla työntämällä, mutta kyllä se sakki siitä hiljalleen yli pääsi. Yhdessä nauraen ja monilla kielillä vitsaillen.

Kellukaa ihmiset!






Etuovesta!

0 7.8.2010

ZZRrrrrhhhhhrrrrr... (Wikipedia)

Vilnan joukkoliikenne on mukavaa; trollikoita on tullut liikenteeseen muutamia aivan uusia, mutta vanhoja ja nuhjuisia näkee vieläkin paljon. Symppiksiä ovat hiljalleen sähköhurisemalla ajellen. Lisäksi on normaaleja busseja, jotka ovat pääasiassa uudempia. Metroa tai raitiovaunuja ei ole.

Heinäkuun alkupuolella voimaan tullut muutos pysäkkirutiineihin oli koominen. Busseihin ja trollikoihin täytyy nykyään mennä vain etuovesta ja lippu/matkakortti täytyy näyttää kuljettajalle. Vähän väliä on joku mummo jäänyt pysäkille, kun on vain kiukutellut suljetun keskioven takana bussipysäkillä. “Kyllä tästä ennen pääsi!”

Uutta rutiinia on kansalle esitelty televisiossakin:

Voi kun joskus näkisikin noin iloisesti hymyilevän bussikuskin! Liettua ei todellakaan ole mikään asiakaspalvelun ihmemaa. Videolla näkyy myös hieno punainen, mekaaninen lipunrei’itin! Sillä merkataan lippu käytetyksi; jokaisella ajokilla on oma reikäyhdistelmänsä.

Pysähdysnapit löytyvät busseista ja uusista trollikoista, mutta niillä ei tee mitään. Kaikki bussit pysähtyvät kuitenkin kaikilla pysäkeillä.

Lipuntarkastajien punaisia pakuja näkyy liikenteessä jatkuvasti ja tarkastukseen törmää todella usein. Yhden matkan lippu maksaa kioskista ostettuna vain 2 Lt (0,6 €), kuljettajalta 2,5 Lt (0,7€).

Alennuksia saa kuitenkin erilaisilla perusteilla, mm lippu puoleen hintaan jos:

Persons who have suffered from 1939-1990 occupations – political prisoners and exiles and former prisoners of ghettos, concentration camps and other types of suppression camps






Seikkailuja Liettuassa

0 6.8.2010

Hiih, on muuten ollut seikkailuja! En niitä ole tarpeeksi ehtinyt sanakäänteiksikään taiteilla. Kaikista kummallisuuksista joita olen kohdannut tai yöllisistä kävelyistä vanhalta kaupungilta takaisin kämpälle keskustan laitamille. Yöllisten kävelyiden tähdet, hurjat ukkosmyrskyt, hassut baarit ja liftailut ympäriinsä.

Vilna on hauskasti sijoittunut; täältä pääsee nopeasti Puolaan Varsovaan, Riika on ihan tuossa nurkilla ja Liettuassakin riittää näkemistä. Valko-venäjän diktatuurinen tasavaltakin tossa.

Kerran lähdettiin fillaroimaan kämppiksen vanhempien luokse reilun 30 kilometrin päähän Vilnasta, pieneen puolankieliseen kylään. Huikea paikka! Talot harmaan haaleita ja tiet kuoppaista hiekkasavimuhjua. Peltoja ja heinäseipäitä. Lehmiä.

Perinteisen kylmän borsch-keiton jälkeen oli hyvä kopata aidanviereltä pienet, n. 1×1 metriset styroksiveneet. Sellainen tukeva laatikonpuolikas, vanhoja tehtaan pakkausmateriaaleja, tai jotain. Suunnattiin joelle ja !! kelluskelemaan! Oli jo yö ja täysin pimeää, kun innoissamme (meitä oli sellainen mukava kahdeksan tyypin porukka) laskimme puukeppien kanssa ohjaten pitkin kiemurtelevaa joenvartta.

Laulettiin lauluja, joillakin oli juomisia ja puut kurkottelivat yllä ja välillä niitä oli esteinä eteen kaatuneenakin. Sitten kierrettiin tai yritettiin kömpiä yli. Kului pitkiä toveja vain hiljaa laatikoissa maaten, yhtenä kelluvana venerykelmänä loistavaa tähtitaivasta katsellen.

Kun aamuyöllä tallustimme valtatietä pitkin väsyneinä, mutta hilpeyttä tihkuen takaisin kylään nukkumaan, ajattelin, että hitto kaikkeen kreisiin joutuukin kun tutustuu ihan parhaisiin tyyppeihin. Arvatkaapa mitä tehtiin taas seuraavana päivänä uusiksi!

Meidät sitten jo tosin yllätti ukkosmyrsky ja kökötimme pienissä paateissa kelluen kaatosateessa varmaankin aika säälittävän näköisinä hyvän tovin, kunnes lopulta päädyimme rantautumaan jollekin pellonlaidalle. Joukko kyläläisiä vietti kyläjuhlaa sadetta ison katoksen alla pitäen. Oli varmaan aika näky kun kömmittiin sieltä joentörmältä paatteinemme lämmittelemään.






Tietämistä, uskomista, homeopatiaa

0 5.8.2010

Minulla on melkoisen kirjava ystäväpiiri; tunnen vakaumuksellisia uskovaisia – yleensä kristittyjä, takahuone HC-insinöörinörttejä, oikeistolaisia, vasemmistolaisia sekä tietysti hippejä ja kaikkea siltä väliltä. Varmaan itsekin olen aika hippi. Kaikilla on omat uskomuksensa ja kullekkin ryhmälle tyypilliset maailmankuvansa. Sukkuloin ääripäiden välillä melko sujuvasti ja omaan melkoisesti tolearanssia erilaisuudelle.

Kuvaaja nkzs, sxc.hu.

Kuitenkin vain hippituttavapiiristäni löytyy ihmisiä jotka vannovat homeopatian nimeen, eli harjoittavat yhdenlaista uskomushoitoa. Homeopatian lupaus “luonnonmukaisemmasta” ison lääketeollisuuden hylkäämästä huodosta vetoaa nimenomaan ihmisiin, jotka mm. ajattelevat nykyihmisen luontosuhteen olevan vinksallaan.

Länsimaalaisen luontosuhteen vinksahtaneisuuteen on helppoa yhtyä – kyllä, 60-luvun jälkeen tietämys luonnon antimista ja niiden hyödyntäminen onkin kokenut hurjaa takapakkia. Einesmössöt ovat suositumpia kuin koskaan. Ihmiset ovat pääosin sitä mieltä, että on terve ja hyvä juttu käydä pomimassa marjoja ja sieniä omaan käyttöön. Harva näin kuitenkaan tekee ja kun ihminen poimii nokkosta syötäväksi tai etsii yrttejä kurkkukipuun, pidetäänkin sitä yhtäkkiä huuhaana. Ääripäiden näkeminen on helppoa ja jostain syystä ihmiset kovin herkästi hylkäävät ajatuksen, jossa ns. “länsimainen lääketiede” ja perinteinen luonnon raaka-aineiden hyödyntäminen nähdään toisensa pois sulkevina erillisinä maailmoina. Näin ajattelevat voisivat perehtyä vaikkapa Asetyylisalisyylihapon – paremmin tunnettu nimellä “aspiriini” – historiaan.

Homeopatian yhdistäminen ja rinnastaminen vuosisatoja vanhaan tietämykseen luonnon antimista on minusta loukkaavaa ja vain edistää aiemmin kuvattua huuhaa-ajattelua. Uskomushoitojen kannattajat, erityisesti homeopaatikot, ovat viimeaikoina lähteneet Suomessa esittelemään uskomuksiaan arkitietona oleet huomattavan äänekkäitä tieteen vastustajia. Tai eipä niistä oikein ota selvää kun välillä vastustetaan kaikkea tiedettä ja välillä väitetään omien uskomusten nimenomaan olevan tiedettä.

Kaikki se väittely kulminoituu ihan samanlaiseen argumentointiin, kuin uskovaisten kanssa väittely; tietäminen olisi ihan yhtälailla “uskomista” kuin mikä tahansa uskontokin, kukaan ei siis oikeasti voi “tietää” ja totuus on täysin subjektiivista. Lause joka on täysin höpölöpöä, mutta johon monilla tuntuu olevan vaikeuksia vastata yhtään mitään, koska se on kuitenkin osatotuus. Tosiasiat kun voivat olla riippumattomia erehtyväisestä ihmismielestä ja asioiden kokeminen on aina henkilökohtaista, mikä välillä voi teettää vähän ongelmia ja totuusfilosofisia kysymyksiä.

“Tieteeseen ei pidä luottaa täysin ja tiede on erehtyväistä!” kuuluu argumentti. Niinpä, tieto tai totuus voi olla väärässä, tiede voi erehtyä, kyllä. Tiedon luonteeseen nimenomaan kuuluukin että sen voi todistaa vääräksi. Tai oikeaksi. Uskomukselle en voi tehdä kumpaakaan. Uskomus voi toki olla oikeassa – mutta samalla tavalla se voi olla väärässäkin. Kuten yleensä on asian laita, jos on kumma tarve uskomusta tieteenä esittää. Samat ihmiset vaativat jopa samassa lauseessa “sokeasta uskosta tieteeseen” luopumista ja sokeaa uskomista uskomushoitihin.

Useimmat uskovaiset ja uskonnot ymmärtävät tämän ja pääosin hyväksyvät tieteen tieteenä ja uskonnot – no, moraalisena satuiluna johon sitten vain päättävät fiilispohjalta uskoa. Homeopatia iloisesti sekoittaa henkimaailman tieteeseen.

On vaikeaa sanoa, syyllistyykö äiti pahoinpitelyyn jos jättää lapsensa angiinan ilman toimivaa hoitoa, jos äiti aidosti uskoo homeopatian nimenomaan hoitavan. Sama äiti voi kuitenkin pitää esim. jehovien uskonnollista, henkistä väkivaltaa tuomittavana.

Onneksi kaikki eivät ota maailmaa turhan vakavasti.






Enemmistön oikeus on vähemmistön oikeus

9 9.7.2010

Palataas tähän aiemman artikkelin seksuaalivähemmistöasiaan sittenkin vielä. Olen pitkään ollut erityisen kiinnostunut ihmisoikeustilanteen seuraamisesta maailmalla ja toisaalta meillä Suomessa.

Suomalaisten uusnatsien uusin tempaus ja aiempi kaasuisku Helsinki Prideen on herättänyt poliitikot kommentoimaan asiaa. Olen todella iloinen, että Suomessa oikeiston näkyvä edustaja ottaa selkeästi kantaa seksuaalivähemmistöjen puolesta. Stubb myös toimi Helsinki Priden suojelijana ja piti mm. avajaispuheen. Myös Helsingin pormestari oli näkyvästi tapahtumassa mukana ja kaupungintalon saloissa liuhuivat sateenkaariliput. 70-luvulta alkaen Suomessa on otettu valtava askel lähes keskiaikaisesta ilmapiiristä. Todella jees! Ei tapahdu ihan joka kolkassa maailmaa.

En ole varma onko tämä uusi taktiikka vai ei, mutta muutamat poliitikot ovat antaneet ymmärtää hyväksyvänsä ko. vähemmistöt sinänsä, mutta toivovansa etteivät he pitäisi meteliä oikeuksistaan. Homo siis saa olla, kunhan siitä vaikenee ja pysyy piilossa.

Räsänen (KD) ilmaisee olevansa huolissaan nykyisestä, sallivampaan suuntaan kulkevasta kehityksestä:

Voiko Pride-kulkuetta vastaan tehdyn typerän hyökkäyksen tulkita myös vastareaktioksi poliittisen eliitin voimakkaalle arvoliberalistiselle kehitykselle?

Todellinen, Kristillisdemokraattinen rimanalitus sattui kuitenkin Jyväskyläläiseltä Asmo Maanselältä (KD) tänään Keskisuomalaisessa. Pride-paraati on myös provokaatio:

Jos vähemmistö sopeutuu, niin tällöin valtaväestön edustajan ei tarvitse hyväksyä vieraan uskonnon tai oudon seksuaalisen elämäntavan arvoja, mutta ei niitä silloin tarvitse vihamielisesti vastustaakaan. Ne eivät silloin uhkaa ketään.

Maanselkä siis hyväksyy uusnatsien tekemät iskut – on ihan ok vastustaa vähemmistöä vihamielisesti?

Haluaisinkin kuulla mitä mieltä Maanselkä olisi kristinuskoa rajoittavista laeista maissa, joissa kristinusko on “vähemmistön outo ja vieras elämäntapa”. Haloo: jos vähemmistö sopeutuu, tarkoittaa se ko. arvojen häviämistä ja oikeuksien menetystä. Nämä vähemmistöt pitävät meteliä oikeuksistaan, joita heille ei Suomessa ole suotu – toisin kuin monissa muissa EU-valtioissa. Sitä kutsutaan yleensä ihmisoikeuksien puolustamiseksi, ei väkivaltaan provosoinniksi.

Maanselkä on kovin, kovin peloissaan:

Marginaali ei saa tuhota perinteistä suomalaista avioliittoa, uskonnonopetusta, suvivirttä, joululauluja vaan meillä on tehtävänä säilyttää uskonnollisperusteinen perinne sekä instituutiot elinvoimaisena tuleville sukupolville.

Millä tavoin vaikkapa homoavioliitto “tuhoaa” perinteisen avioliiton? Eivät seksuaalivähemmistöt mitään homovaltakuntaa ole perustamassa. Maanselkä saisi edelleenkin pysyä uskossaan ja naimisissa vaimonsa kanssa joululauluja laulellen.

Portti Ukrainaan -blogissa Arawn käy mielipidekirjoituksen läpi hieman perusteellisemmin, mm.:

Avuksi tosiaan olisi, jos vähemmistö kunnioittaisi enemmistön arvoja – mutta toisaalta se ei voi tarkoittaa sitä, etteikö vähemmistö saisi tavoitella tasa-arvoista asemaa enemmistön jäsenten kanssa. Erivapaudet ja -oikeudet ovat sitten asia aivan erikseen ja useimmitenhan maahanmuuttajien vaatimukset koskevat sellaisia asioita eivätkä sitä, että he saisivat toteuttaa itseään tasa-arvoisesti enemmistön edustajien kanssa. Omaa uimahallivuoroa ei oikein voi verrata avioliittoon, sillä jälkimmäisessä seksuaalivähemmistö vain hakee samaa oikeutta, joka enemmistöllä jo on, kun taas uimahallivuoron kohdalla muslimit hakevat itselleen etua enemmistöön nähden eli jotain sellaista, mitä enemmistölläkään ei ole.

Aiemmin linkkaamassani Sofi Oksasen kolumnissa Oksanen viittaa Liettuassa noin vuosi sitten voimaantulleeseen lakiin, joka käytännössä kieltää homouden esittämisen ja siitä kertomisen mediassa. Laissa on kyse tismalleen samoista peloista, jotka tällä hetkellä ohjaavat Kristillisdemokraatteja. En ihmettelisi, vaikka sieltäkin löytyisi kannatusta “perinteisiä perhearvoja” “suojeleville” laeille.

Oksasen kolumnin ainoa vika minusta on, että se vähättelee Suomen iskuja sillä perusteella, että jossain asiat ovat huomattavasti huonommin. Kyllä, perspektiivi on hyvä säilyttää, mutta Suomen erityisen salliva ilmapiiri tekee iskuista sitäkin vakavempia. Suomenkaltaisissa maissa väkivaltaiset iskut Pride-kulkueita kohtaan ovat harvinaisia.

Nettikeskusteluissa nyt näkee vaikka mitä. “Homofobia on biologista”-tyylisiä kommentteja on kuitenkin hälyttävän paljon. Ei ole, se tulee kasvatuksesta ja kulttuurista. Ei ihminen mikään erityinen poikkeama luonnosta ole, jossa muillakin nisäkkäillä esiintyy homoutta ja seksiä muussa kuin lisääntymismielessä.

Samaan aikaan Islannissa muutes mentiin naimisiin; Islannin pääministeri naimisiin ensimmäisten homoparien joukossa.

Kuva Helsinki Pride 2010 pressikuva