Kotimaa on pysyvä tunne

26.6.2010

Liettuan Vilna on hieno kaupunki ja siellä asuu upeita ihmisiä. Sikäli kun Euroopassa nyt kunnon kulttuurieroja edes on, poikkeaa liettualainen kulttuuri kuitenkin selkeästi suomalaisesta. Hintataso on alhainen ja maan politiikka inhottaa paikallisiakin, mutta poliisiin voi jotakuinkin luottaa. Infrastruktuuri toimii. Bussit kulkevat ajallaan ja ovat pääosin uusia.

Kaunasiin, Liettuan toiseksi suurimpaan kaupunkiin lentää tunnissa Tampereelta. Kaunasista liettuaan bussi tai juna maksaa muutaman euron. Bussi, lautta ja juna -kombolla Vilnasta Tampereelle pääsee 20 tunnissa, mutta se maksaa hieman lentämistä enemmän. Baltiassa liftaaminen on äärimmäisen helppoa.

Vilnan vanha keskusta on hieman kiillotettu turisteille, mutta ei kuitenkaan ole mikään Praha-tyylinen rahankeruu-turistikrääsä-paratiisi, vaan keskustan arki ja normaali elämä ovat selkeästi nähtävissä. Nuhjuisuus on siedettävää ja oikeastaan ihan mukavaakin. Ai tuossa on vähän katukivetys rikki – no se unohtuu nopeasti kun tapaa ne lutuiset marjoja kadulla myyvät mummelit.

Itä-Eurooppalaisessa kulttuurissa perheet, sukulaiset ja ystävät ovat aivan eri tavalla läheisiä kuin pohjoismaalaisessa. Lievä melankolisuus, joka suomessa usein koetaan menneen ns. överiksi, kuuluu myös Liettualaiseen mielenlaatuun. Asenteet ovat kuitenkin, kuten kaikkialla, kovenemaan päin. Keväällä järjestetty seksuaalivähemmistöjen tukimarssi lähestulkoon kiellettiin kaupungin johdon toimesta ja maassa on säädetty kohtalaisen kovia lakeja sateenkaari-ihmisiä vastaan. Homouden tai muun erilaisuuden esittäminen mediassa kiellettiin vuosi sitten, mutta laista puhutaan paljon.

Viimeinen maalaistienpätkä ennen liftarimiittiä Liettuassa 2010.

Kävin pari viikkoa sitten jälleen Vilnan liftariklubin kesämiitissä. Tälläkin kertaa paikka oli suurinpiirtein keskellä ei mitään, maaseudulla pienten mutkittelevien teiden päässä. Liftasin melkein perille asti, Kaunasista (jonne lensin), mutta viimeisen puolituntisen jouduin kävelemään peltojen halki vievää hiekkatietä, joka tietysti oli upea maisemakokemus.

Tapahtuma järjestettin Yurta Backbackers Hostellissa. Liettualainen reissaaja muutti maaseudulle, pisti takapihalleen pystyyn jurtta-teltan (sellainen iso mongolialainen asumus) ja ylläpitää kotonaan hostellia. Sinne on hyvä tehdä vaikkapa pyöräretki Vilnasta, matkaa on vain hieman päälle 30km.

Oi mutta innoissani olen! Keksin huisin hauskan idean kesäksi.

Olen vähän pohtinut Liettuaan kesäksi muuttamista. Kuulin että ystäväni kolmiosta olisi yksi huone vuokralla, eikä tarvittu montaa tuntia pohdintaa haluaisinko vuokrata sen. Katselin myös muita kämppiä yhden illan ennenkuin ystäväni varmisti myöhemmin, että huone vielä tosiaan on vapaana. Keskihinta Vilnan keskustasta pyöri jossain 500 litassa (144 €) ja huoneeni vuokra, 300 litaa (86 €), on liettualaisittainkin halpa. Liettuassa, kuten ilmeisesti suurimmassa osaa muutakin Eurooppaa, on lähes kaikissa vuokrakämpissä huonekalut valmiina. Vastakohtana tulee mieleen Saksa, jossa vuokralainen ottaa suurinpiirtein oman keittiönkin mukaansa!

Halvin kämppä olisi ollut keskustan ulkopuolelta 20e/kk – jaettu vessa ja puulämmitys! Idylistä…

Kesän mittaan luvassa siis Liettualaiseen kulttuuriin ja Vilnassa asumiseen syväluotaavia blogiartikkeleita. Labas!








Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista.

Voit käyttää näitä HTML-tageja ja attribuutteja: <a href="" title=""> <abbr title=""> <acronym title=""> <b> <blockquote cite=""> <cite> <code> <del datetime=""> <em> <i> <q cite=""> <strike> <strong>