Keskustassa uutta ja vanhaa
Palmu keskustassa? (klikkaa suuremmaksi)
Eilinen oli sekava päivä, sillä vaihdoin kaupunkia. Liftauspaikkani Toruńissa oli todella huono ja liftasin siinä puolitoista tuntia. Sitten kävelin kilometrin-kaksi eteenpäin seuraavaan kylään, josta bussipysäkiltä kyyti löytyi minuutissa. Tyypillistä Puolaa. Välillä jumittaa kuin Kekkonen, välillä kulkee todella hurjalla draivilla satoja kilometrejä. Täytyy kuitenkin pitää kaikkein kultaisin ohje jatkuvasti mielessä:
Lopulta aina joku ottaa kyytiin.
Liftari on kärsivällinen. Kylä kylältä sitten etenin tähän suurimpaan; Varsovaan. Puolan tylsään jättiläiseen, joka ehkä sykkii vuorokauden ympäri pienten pilvenpiirtäjiensä ympärillä, mutten vielä ole huomannut minkäänlaista puolalaista särmää. Särmää, josta olen oppinut pitämään. Sellainen Tokion kaltainen sykekin on täällä kuitenkin aika laimeaa. Sen suhteen odotan mielenkiinnolla Berliiniä.
Viimeyön vietin Hostellissa, koska saavuin tänne niin myöhään ilman yösijaa. Ulkona satoi vettä ja jouduin kävelemään kolme kilometriä, koska en jaksanut selvittää julkisten liikennöintiä ilman nettiä. Hostellit ovat aina yhtä tylsiä. Loppuviikoksi joku paikallinen tyttö tarjosi yösijaa, kun kyselin couchsurfingista, joten nyt voinee viimein rauhassa ottaa tuntumaa kaupunkiin. Tämän päivän olen ottanut tuntumaa lähinnä mittaamalla pitkiä katuja etsien langatonta verkkoa (vaikeaa) ja syötävää (helppoa). Haltuunotto on jatkunut pari tuntia vain puiston nurtsilla maatessa. Kirsikoita, leivoksia ja banaaninektaria. Aurinkoa keholle, jottei käsivarren kontrasti pääsisi enää valtavammaksi (on jo).
Varsovalla on perjantaihin asti aikaa tehdä minnuun vaikutus. Joo, lyhyt aika näin isolle kaupungille. Tänään sitten niitä lautapelejä puolalaisten kanssa.
Samuli Putron levy soi.
Rakentava palaute: kansallisuudet (suomalainen, puolalainen) pienellä alkukirjaimella. MUTTA sun kirjoitustyyli on tosi kiva ja mulla on, sua itseäs lainatakseni, “ältsin paljon” ikävä sulle juttelua.