En ihmettele yhtään ettei masuni kasva ja lääkäri valittaa ~10 kilon alipainosta – en syönyt kinkkua kuin yhden piskuisen siivun koko jouluna. Voi minua ruipeloista! Mutta suklaatapa ahdoinkin mahaani, sillä sain konvehteja 1) palveluspaikalla osastolta, 2) siskolta, 3) äipältä. Mitäs menin toivomaan. Lisäksi lapsuusmuistopukki(nää puna-nike-housuiset on vaan apureita, tiesittekös) toi glögikynttilän ja kaikkea pientä tärkeää ja tarpeellista, kuten yleensä. Jotain lukemistakin olisi voinut tuoda, mutta osanen ostaa itse osuvammin kunhan tästä kirjakauppaan vääntäydyn. Vaihtoehtoisesti haen kirjastosta Hessen arosuden.
Vietin joulun siis kotona, oli lapsia, lahjoja pukki ja kaikkea sellaista “vähän kaupallista mutta kuitenkin perinteistä” – paitsi pipareita. En tiedä mikä kummallinen idea äitimuorilta oli jättää piparit pois jouluna. Vaan olen minä jo pipareita tässä kuussa syönyt glögin ja teen kanssa ihan riittämiin. Ostin joitakin erillaisia pakkauksia maistellakseni onko niissä eroja – olihan niissä. Pohdin jo tekeväni piparkakkuvertailun mutta söin kaikki testipiparit, joten se siitä. Kuvia kotojoulusta nähtävillä, kuvatekstit on vielä toistaiseksi kirjoittamatta.
Mutta eräs juttupa onkin varsinaisen nolo! En muistanut tänä jouluna postittaa “jo perinteistä” joulukorttia. Perinteistä: muistan varmaan lopun ikäni paikallislehdessä olleen ilmoituksen “perinteisistä syys-kinkkujuhlista” kuokkalan torilla – kemut oli järjestetty vain kerran aiemmin.
Korjatakseni erehdystä laitoin tekemäni kortin interwebbiin kaikkien ihmeteltäväksi, olkaatten hyvät.