Olen mukautunut elämääni pienessä JAO:n tarjoamassa asuntolan yksiössä, kopissani, varsin mainiosti. Ei sillä ettäkö tilan puute olisi ongelma, olin vain ennen 11:n ihmisen ympäröimänä jatkuvasti, paitsi kun poistuin 100 neliön rivitalokodistamme. Nyt minun tarvitsee matkustaa erikseen päästäkseni takaisin sinne, missä koti on. Olen katsonut elokuvia (niistä niin pidän kovasti) ja opetellut ruuanlaittoa (sekin on mukavaa).
Kuuntelen Meiko Kaji:n “The Flower of Carnage”:a, Kill Bill vol.1-leffan soundtrackilta – se on rauhoittavaa kun kuulee kauniin naisen laulavan kielellä jota ei voi itse ymmärtää. (Oletan että nainen on kaunis, jos äänikin on). Jo lausuntatavasta ymmärtää paljon, sekä sävelestä joka niitä kantaa. Tämä on rauhallista, kertoo varmasti monista kauniista asioista.