Mitäpä tähän Tuija Aallon tekemään haastaatteluun lisäämään? Tulivuorituhkan vuoksi “jumiin” jäänyt Hannu Anttila matkusti mielellään hitaasti:
Purkautuneen tulivuoren nimi on “Eyjafjallajökull”. Vaikeaa lausua? Entäs Fjarðabyggð, Jökulhlaup, Patreksfjörður tai Þjórsá? Onneksi Puolassa ei ole tulivuoria.
Kaikkea puuhaa on ollut. Opiskeluista on sopivasti hiljaisempi vaihe menossa, joten aloitin maaliskuun alussa graafikkona Gemilolla, yhdellä Suomen mielenkiintoisimmaksikin sanotulla startup-yrityksellä. Gemilolla on vahvaa sovellustuotantoa ja toimintaa myös erilaisissa sosiaalista mediaa hyödyntävissä kampanjoissa. Molemmat vanhaa tuttua minulle, mutta jälleen hieman uudesta näkökulmasta.
Lisäksi työiloa on tuottanut Into-Digitalin Grand One 2010 paras infodesign voittotiimissä mukanaolo, casena Sun Saunan verkkosivuston uudistus, jossa toimin web-AD:na.
Myös toinen projekti, samoin Into-Digitalin duuneja, voitti MTV3:n kuukauden parhaat pikselit-maininnan. Suunnittelin Beroccan bannerien animaatiot ja duunasin ne kokoon.
Myös harrasteprojektit porskuttavat; perjantaina 28.5. järjestämme Porkkanamafia ♥ Klubi -tempauksen. Myös Porkkanamafian uudistuneet nettisivut ovat käsialaani.
Kansainvälisestä pölytyksestä huolimatta meininkiin kuuluu tietysti myös ainainen reissaaminen, mutta niistä myöhemmin lisää.
Viime vuosina on käyty paljon läpi Suomen sisällissodan vaiheita ja tuonaikaisia valkoisten vankileirejä.
Sen sijaan jatkosodan aikaiset keskitysleirit, joihin kerättiin Itä-Karjan alueelta venäläiset, ovat jääneet liian usein mainitsematta. YLE on esittänyt muutamia dokumentteja Karjalasta ja monista suomalais-ugrilaisista kansoista venäjällä, joista lapsena vajaaksi jäänyttä oppia on voinut täydentää. Yksi on 25.4. asti katsottavissa oleva Ykkösdokumentti: Vankileirien Syväri.
Itä-Karjalan vapautus ja “Suur-Suomen” muodostaminen veivät Suomen sotavoimat jatkosodassa 1941-1944 syvälle Itä-Karjalaan Laatokan ja Äänisen rantoja myöten.
Keskitysleiri Petroskoissa 1944 (Galina Sanko)
Alueen väestö luokiteltiin kansallisiin ja epäkansallisiin. Kansallisiin kuuluivat karjalaiset, vepsäläiset, inkeriläiset, suomalaiset, virolaiset, mordvalaiset ja muut suomensukuiset. Epäkansallisia olivat venäläiset, ukrainalaiset, valkovenäläiset, puolalaiset, tataarit, lättiläiset (latvialaiset), saksalaiset ja muut. (Wikipedia)
“Epäkansalliset” kerättiin alueella sijainneesiin keskitysleireihin. Myös Neuvostoliittoa tukenet suomensukuiset tuomittiin keskitysleireille ja Itä-Karjalassa tehtiinkin valtaisa kuulustelu koko kansan läpikäymiseksi ja erottelemiseksi.
Kuolleisuus leireillä oli huikeaa: vajaasta 24 000 vangista venäläisten mukaan saattoi kuolla jopa puolet, suomalaisten mukaan noin viidennes. Molemmat joka tapauksessa suuria lukuja ja todellisuus sijoittunee johonkin siihen välille. Leirien ongelmana oli erityisesti nälkä. Kuolleisuus oli korkea jo leirien ikärakenteenkin vuoksi; suurin osa oli vanhuksia ja lapsia, jotka myös kaikki määrättiin pakkotyöhön puusavottaan. Suomalaiset sotilaat ostivat naisvangeilta seksiä maksaen leivällä.
Myöhemmin sotavankileireillä suomalaisten on tosin todettu myös ampuneen vankeja, mutta suoranaista johdon määräämää puhdistusta ei keskitysleireillä ilmeisestikään tapahtunut. Toki varmasti venäläisten mielestä puhdistukseksi voidaan laskea jo pelkkä alueen neuvostoliittolaisten kokoaminen leireille nälkää näkemään. Tosin on tutkittu suomensukuisten vankien kuolleisuuden olleen pienempää mm. suurempien ruoka-annosten vuoksi. Suomalaisten “venäläiskysymyksen lopullinen ratkaisu” oli vaihtaa vangit saksan valloittamille alueille jääneisiin suomensukuisiin ihmisiin. Olisiko näin tapahtunut, jää arvailtavaksi, koska Neuvostoliitto ehti valloittaa alueet 1944.
Miksi näitä pahoja asioita pitää kerrata läpi? Eivätkö Neuvostoliiton omat vainot ja hirmuteot olleetkin huomattavasti laajamittaisempia ja raaempia? Toki, mutta ei se ole mikään syy unohtaa omia hirmutekoja.
Se että Suomessa kuvitellaan taistellun jotenkin “puhtaasti” ja “oikea-oppisesti” on vain omiaan kasvattamaan turhaa ylemmyydentunnetta naapurikansoihin verrattuna. Euroopan historia on pelkkää sotimista ja vaikka olemmekin olleet kaukana Euroopan nurkalla poissa suurten kahakoiden keskipisteestä, olemme aivan samanlaisia ihmisiä kuin kaikki muutkin. Sodassa yhtä väkivaltaisia ja mielipuolisia.
Euroopassa on nyt rauha, joskin monet Euroopan maista ovat jatkuvasti mukana sotatoimissa kaukana omalta maaltaan.
Mainonnnalla on helppoa sumuttaa ihmisiä. Tunnen keinot hyvin, sillä teen tätä työkseni. Ympäristönsuojelusta tiedän yhtä ja toista, vaikken ammattilainen sillä saralla olekaan. Energiateollisuuden markkinointiin olen tutustunut erityisesti Ilmastomaajoukkueen ja Porkkanamafian toiminnassa.
Suomessa on mukavan terävähampainen ympäristönsuojeluliike, joka osaa pitää meteliä ja joka huomaa kyllä nopeasti jos jossain tapahtuu. Erityisen helppoa tämän vahtikoiran hampaisiin on joutua harhaanjohtavalla markkinoinnilla.
Tuorein energiateollisuuden sumutusyritys on Vapon 2%-kampanja, joka väittää kaikenlaista käsittämätöntä ja vieläpä kerää kansalaisadressia asiansa edistämiseksi. Kampanja on niin röyhkeä, että ihmettelen onko Vapolla jo valmiina vastaisku kampanjansa mollaamista vastustamaan odottamassa. Vai luottavatko ne vain saavansa enemmän näkyvyyttä, kuin vastakampanjointi?
Vuonna 2008 Suomi yritti EUssa muuttaa turpeen luokitusta uusiutuvaksi energialähteeksi. Yritys tarjuttiin. Vapo kuitenkin venkuloi:
Jättämällä turve pois uusiutuvien energialähteiden listalta se ikään kuin sijoitetaan uusiutumattomien energialähteiden riviin. Ja sinne se ei ehdottomasti kuulu, ei kai kenenkään mielestä.
…
Joku voisi melkein rohjeta sanomaan, että sangen uusiutuvaa energiaa.
Prof. Jyri Seppälä, Suomen ympäristökeskus tiivistää:
Turvevarantomme sisältävät kahdeksan kertaa suuremmat hiilivarannot kuin puustomme. Turve ei kuitenkaan kansainvälisesti kuulu uusiutuvien energialähteiden piirin.
Vapolla on vastassaan kansainvälinen tiedeyhteisö, EUn ympäristövaliokunta ja hallitustenvälinen ilmastonmuutospaneeli IPCC. Suomessa erityisesti Keskusta puolue ja Kristillisdemokraatit ajavat turpeen luokituksen muuttamista edelleen ja käyttävätkin turpeesta ilmaisua “hitaasti uusiutuva biopolttoaine”. Hitaasti todellakin: turvekerros vaatii syntyäkseen jopa tuhansia vuosia. Hitaasti uusiutuvasta puhuminen on osoitus onnistuneesta teollisuuden lobbauksesta. Ihmisiän, nyky-yhteiskunnan ja energiateollisuuden kannalta turve on uusiutumatonta.
Vapo haluaisi nostaa turpeen käytössä olevien soiden hehtaarimäärän prosentista kahteen. Tuplata. Ilmastonsuojelun näkökulmasta se käy todella kalliiksi:
An Expert meeting organized by the Ramsar Convention on Wetlands and the Convention on Biological Diversity (CBD) earlier this year concluded that investments in conservation and restoration of peatlands can be up to 100 times more cost effective as other carbon sequestration measures.
Muut hiilipäästöjen vähennystoimenpiteet voivat siis olla 100 kertaa kalliimpia, kuin turvesoiden suojelu. Lisäksi suot sitovat hiiltä ja monia kasvihuonekaasuja. Soiden käyttö vapauttaa ongelmat ilmakehään. Soista ilmastoon vapautuva hiilimäärä voi olla niin massiivinen, että YKn ympäristöohjelma (UNEP) muistuttaa turpeen käytön saattavan käytännössä kumota ilmastonsuojeluun tähän asti tehdyt toimenpiteet.
Yksityisautoilun hillitseminen on hankalaa. Soiden suojelu helppoa: ne voi pääasiassa vain jättää rauhaan.
Vapo:
Suomessa on suojeltuja soita 15 kertaa enemmän kuin turvetuotannon piirissä olevia soita. Mutta kasvatetaan suojeltujen soiden (12 %) määrä silti vaikka tuplaksi.
Ylevien sanakäänteiden vastustamiseen on kertynyt joukkoa mm. Facebookissa. Mikäs koira tässä Vapon ihanuudessa on haudattuna?
Turpeentuotantoon sopivatkin vain paksuturpeisimmat ja laajimmat avosoiden alueet. Nämä ovat usein Etelä-Suomen viimeisiä laajoja luonnontilaisia suomuodostumia.
Vapon tavoittelema 200 000 ha turpeentuotantoon on melkein sama lukema kuin turpeentuotantoon soveltuvat tunnetut alat. Käytännössä Vapo pyrkii saamaan kaikki turpeentuotantoon soveltuvat ja tunnetut suot käyttöönsä.
Ilmastonmuutoksessa Vapo on niin heikoilla, ettei kampanjasivu juurikaan aiheesta argumentoi.
Lisätessäsi sivuillesi Facebookin Fanbox widgettiä, voit itseasiassa muokata laatikon ulkoasuakin. Facebook ei suoraan tarjoa muokkaustyökalua tähän, mutta voit vaihtaa laatikon värejä yms. normaalisti CSS-tyylitiedostolla. Yksityiskohdista voit lukea lisää Facebookin Developer wikistä.
Normaaliin “other”-kohdan tarjoamaan koodiin:
<script type="text/javascript" src="http://static.ak.connect.facebook.com/connect.php/fi_FI"> </script> <script type="text/javascript">FB.init("_id_");</script> <fb:fan profile_id="_id_" stream="0" connections="10" logobar="1" width="300"></fb:fan>
…voit lisätä parametrin “css”: <fb:fan css=”http://www.url.tld/own_style.css?1″… ja lopputulos voisi olla vaikkapa tämänlainen (oikealla ilman tyylejä):
Koska Faceobook tallentaa CSS:n välimuistiinsa, kannattaa käyttää tiedostonimen perässä kysymysmerkin jälkeistä numeroa muuttamassa tiedostonimeä. Siihen voi laittaa vaikkapa versionumeron tai päivämäärän. Uusi merkkijono pakottaa Facebookin käyttämään uudempaa versiota.
Badgen omaa html:ää (ja css:ää) pääsee tutkimaan klikkaamalla siitä selaimessa hiiren oikealla napilla ja valitsemalla “näytä lähdekoodi” tms. – selaimesta riippuen.