Kun pääsin Ukrainasta (pienen rajakahinoinnin jälkeen; “no walking! bad autostopy!”) viimein Puolaan, jossa tiet ovat parempia ja monet puhuvat englantia, oli fiilis kuin olisi kotiin tullut. Sitä tajusi että nyt on matkalla taas tuttuun paikkaan. Päivässä liftasin pohjoispuolaan lyhyen matkan päähän Liettuaan rajasta ja jatkoin seuraavana aamuna. Puolessatoista päivässä Ukrainan rajalta Vilnaan, siis.
Puolassa minut noukki illalla kyytiinsä nuori ikkunankorjaajamiekkonen. “Missäs nukut muutes?” – “No onhan mulla toi teltta tossa…” – “Eikun! Tulet minun luokse, äippämuori tekee mainiota ruokaa!”
Itä-Euroopan maiden väliset eroavaisuudet pomppivat silmille nyt, kun olen kulkenut pohjoisesta etelään, lännestä itään ja takaisin pohjoiseen. Toisin kuin reissun alkupuolella, näyttäytyivät itä-Puolan tiet nyt varsin mainioina.
Myös ihmisten mentaliteetissa on eroja, tietysti; sodat ja Venäjän teot. Puola käytännössä murskaantui sodissa Venäjän ja Saksan välille ja Puolalaiset taistelivat vastaan. Monet muut maat antautuivat ja yhä ihmisten puheista huomaa, kuinka ylpeitä Puolalaiset ovat maastaan. Tahtotila teiden ja talouden rakentamiseksi on juuri nyt valtava. Jos jostakin, niin teillä mitataan Puolalaisen rekkamiehen ylpeys. Yleisin puheenaihe rekkamiesten kanssa Puolassa; millaiset tiet ovat Suomessa ja eri paikoissa itä-Euroopassa. Päivittelyä pohjois- ja itä-Puolan teistä ja minä kehun niitä ja vertaan pohjoiseen Romaniaan.
Ihmiset täällä eivät liiku kovin paljoa maiden välillä, joten kuvitelmat naapurimaan hurjuudesta, vaarallisuudesta ja köyhyydestä ovat yleensä liioiteltuja. Kaikilla meillä on omat mielikuvamme Venäjästä – monet puhuvat – mutta kuka siellä on oikeasti käynyt? Pietaria pidemmällä? Edes Moskovassa? Millaisia ihmiset ovat Kazastanin rajaseuduilla?
Olen nyt Vilnassa, Liettuassa kaksi päivää. Pidän tästä kaupungista kovasti ja tutustun jatkuvasti uusiin, mainioihin ihmisiin.
Mua jännittää tulla takaisin Suomeen.
Enää 500km Tallinnaan ja sieltä kaksi tuntia lautalla Helsinkiin. Liikun väliä Helsinki-Tampere-Jyväskylä edestakaisin ensi viikon keskiviikkoon asti, mutten vielä tiedä aikatauluja. Kyllä mä kaikkia kuitenkin tuun moikkaamaan. Sen jälkeen täytyy totutella fiilikseen, ettei ole aikaa olla liikkeellä ja vaipua ajatuksiin maaseutua katsellen, kun rekka etenee eikä ole yhteistä kieltä. Hyvä kun kiittää osaa.
