Oltiin jätkien kanssa mökillä. Kalastettiin, vaan kalaa ei tullut, koska siis: eihän me osata. Tuli rankkasade ja valtava ukkosmyrsky melkein päälle. Se on ihan mahtavaa, kun kaikki on ihan mustan pimeetä ja myrsky kattaa taivaalle kirkkaat salamat aina hetkeksi loistamaan. Vähän niinku diskossa sellane strobo, mutta sitten siinä sun vieressä kasvaakin mänty. Mökin turvassa saattoi sitten tehdä lettuja kaasuliedellä ja unohtaa äijäilyn, joka tuollaisessa paikassa muuten ottaa ja vie.
Äijäilystä puheenollen. Oli aika erikoista, että Tampereen lähellä Näsijärven rannalla asuu mies, joka oli sanonut vuosia sitten naapurilleen seuraavan. “Kuule. Eihän vierailla toistemme luona? Ettei tartte miettiä, kumpi tulee seuraavaksi kylään ja mitä tuomisia.” Paitsi kerran se sitten kutsui kylään, kun täytti kuuskyt viis. Meille sen vaimo kattoi kahvit kultareunaisiin kahvikuppeihin. Niihin pieniin.
Liftikyyditsijän kyyti kuljetti mua pitkin maaseutua ja näitä pieniä teitä mitä tuolla nyt on, kun poikkeaa ysitieltä. Ysitiehän on hieno, mutta pienet hiekkatiet pellonlaidalla on aivan upeita. Liftikyydin isosetä ja sen naapuri on äijiä, jollaiseksi en koskaan tule.