Ihminen.org – Mikael Korpela

Tämänpäiväisen liftikyytini mukaan Suomessa asuu n. 300 Libanonilaista. Yhden heistä kyydissä oli aivan mahtavan hauskaa Jämsästä Tampereelle. Rakennusmies “Kalle” oli puhelias ja kertoi kokemuksistaan Suomessa, Ruotsissa ja Saksassa Libanonilaisen popin soidessa volvon autostereoista. Mies ehdottomasti kieltäytyi tarjouksestani maksaa kahveista tankkaustauolla ja sensijaan tarjosikin heti perään kahvit minulle.

Pääsiäisenä Tampereelta saatu kyyti tarjosi kyydin päätteeksi suklaapatukan – aivan kuin rupattelurikkaassa kyydissä ei olisi ollut jo tarpeeksi. “Tarvitset energiaa liftimatkalla!” mies huusi perääni kun jo hymyillen kävelin levikkeelle päin ja vilkutin.

Liftaamisen yksi parhaista puolista on nimenomaan erilaisten ihmisten tapaaminen ja tarinoiden kuuleminen. On hieno tunne kuinka avoimesti ihmiset kertovat satunnaiselle matkakumppanillekin itsestään. On toisaalta myös vapauttavaa päästä itse turisemaan kaikenlaista ihmiselle, jota ei todennäköisesti enää ikinä tapaa. Siinä muuttuu todeksi se pohtiminen, jota moni käy kahviloissa ohi käveleviä ihmisiä katsellessaan. Siinä sivussa sitten pääsee matkustamaankin ilmaiseksi ja ekologisesti.

Junassa on tylsää.

Pohdin tällä hetkellä minkälaiset kengät ottaisin mukaan kesällä. Crocksit (tai kopiot) voisivat olla normaalien hiostavampien tossujen kaveriksi mainiot. Flipflopit luultavasti hiostavat varvasvälistä, kuten FiveFingersitkin, jotka sinänsä vaikuttavat hauskoilta. Tarttenee käydä kokeilemassa erilaisia vaihtoehtoja. Normaaleja sandaalejakaan en omista, mutta ne painaisivat Crockseja enemmän.