Kaukokaipuu on ihmisessä syntyvä tunne siitä, että pitäisi päästä seikkailemaan, näkemään kaukaisia paikkoja ja tutustumaan uusiin ihmisiin kielimuurien ja kulttuurierojen takana. Tahtotilaa kokea jotain uutta jossain kaukana rajoittaa harmillisen usein rahatilanne, opiskelut, työt tai ihan vain pelko lähtemisestä ja rohkeus kohdata… no ei nyt vaarallisia mutta jänniä paikkoja.
Kaikkihan aina kuitenkin järjestyy! Madventures – kansainvälisen seikkailijan opas -kirjassa kirjoitetaan näin:
Kyse on asioiden asettamisesta tärkeysjärjestykseen. Jos haluaa lähteä pitkälle matkalle, raha ei ole este vaan järjestelykysymys. Pelkillä kesätyösäästöillä voi matkustaa useita kuukausia, opintolainoja saa, asunnostaan voi luopua ja muuttaa tilapäisesti kaverin tai sukulaisen luokse, omaisuuttaan voi myydä, baareissa käynnin ja röökaamisen panna lakkoon vaikkapa puoleksi vuodeksi ja jättää kaikki paitsi välttämättömimmät ostokset tekemättä vuoden ajan… Rahaa säästyy taatusti näitä keinoja käyttämällä riittävästi pitkää reissua varten.
Käytännössä lähes jokainen länsimaalainen on jo syntymällä länsimaihin ollut niin onnekas, ettei varallisuus ole mikään este. Aina voi metsästää kaukokaipuulleen tyydytystä.
Madventures on hieno ilmiö monelta kantilta. Viihteenä se on erinomaista vaikkei matkailusta olisi kiinnostunutkaan. Jätkät ovat luultavasti myös rohkaisseet maailmalle sellaisen lauman nuoria, lähes rahattomia reissaajia kokemaan maailmaa, etteivät mitkään matkailunedistämiskeskukset kykene samaan.
Ohjelmasarjasta saa hyvin inspiraatiota reissujen suunnitteluun – itsekin tsekkasin ykköskauden vasta ja luin kirjankin. Kokeneemmatkin reissaajat saanevat hyviä käytännön vinkkejä pikkujuttuihin, mutta ennenkaikkea niistä oppii siitä asenteesta.