Voi helkkari kun osaa ihmiset olla kaksinaamaisia. Bjarne Kallis kenraali Gustav Hägglundin säestyksellä hokee Uralin perhosesta, että nyt on ihmisiä loukattu. Eikä Marskin biseksuaalisuus suinkaan Bjarnea tai Gustavia loukkaa (eipä)… kunhan vain mesoavat siitä että veteraaneja on ehdointahdoin lähdetty häpäisemään. Eivät vaan kehtaa sanoa mitä oikeasti ajattelevat seksuaalisista vähemmistöistä.
Täytyy kyllä todeta Katariina Lillqvistin olevan nero. Sadulla sisällissodan haavoista hän onnistuukin löytämään Suomalaisista yllättävän vahvan ja edelleenkin yleisen homokammon.
No, mitäpä minä höpisen. Katsokaa leffa ja A-talk niin voitte itse tehdä päätelmänne keskustelusta. Ohjaaja Katariina Lillqvist, kenraali Gustav Hägglund ja poliitikot Minna Sirnö ja Bjarne Kallis – A-talk väittelee Marski-animaatiosta. (Ohjelmassa myös klippejä leffasta, nimenomaan Ne kohtaukset)
A-talkin keskustelua katsoessa tuli minulle Lillqvististä sellainen vaikutelma, että hän on oivaltanut tämmöisen punk-henkisen anarkistis-provokatiivisen taiteentekemisen vasta nyt toden teolla. Aiemminkin häneltä on nähty valtavirran ajatusrakennelmia horjuttavia filmejä, mutta ei tässä mittakaavass
Siinä mielessä ymmärrän Kallista, ettei minustakaan ehdontahtoinen asioiden (tai ihmisten) stigmatisointi ole moraalisesti sieltä järkevimmästä päästä. Siinä keikutaan jonkinlaisella raja-aidalla, jota Lillqvist ainakaan vielä ei ole ylittänyt. Jos ylittäisi, niin taiteestansa häviäisi se sellainen älyllinen kritiikki mitä se tähän asti on ollut.